Mietin pitkään lähdenkö tätä seuraavaa tapahtumaa tänne kirjoittelemaan mutta yleisön pyynnöstä...
8.1.2015. Olin ollut työkeikalla Porvoossa ja matkalla kotiin pitkin vt. 55/25. Muistaakseni sää oli ollut aamulla poutainen, mutta päivän aikana alkoi lumi ja räntäsade. Sain Porvoossa hommat valmiiksi ja läksin ajelemaan kotiin. Alkumatkasta oli jo ihan kunnon loskapatjat kaistojen välissä.
Ohitin jonkun hevostraileria vetäneen yhdistelmän ja loskan ylittäminen oli vähän ”tynnyrinpesua”.
Saavuin sitten Mäntsälään ja mielessäni ajattelin, että Hyvinkään ja Mäntsälän välillä ei varmaan kannata ohitella, koska liikennettä on niin paljon enemmän. Alkuun liikenne kulki ihan hyvin 70-80 km/h, mutta sitten alkoi muodostua jonoa ja vauhti putosi 50-60 km/h. Kaistojen välissä oli noin 5-10cm paksu loska, mutta ajourat oli leveät. Saavuttiin kohtaan, jossa on melko pitkälle näkyvyys, mutta tie tekee loivan s-mutkan. Huomasin että noin 5-6 auton jonosta lähti pakettiauto ohittamaan mielestäni jonon ensimmäistä autoa. Ajattelin, että ei se loskan ylittäminen näyttänyt niin pahalta ettenkö voisi itsekin kokeilla. Arvioin että voisin itsekin ohittaa pari autoa koska jonon vauhti oli niin hiljainen. En voinut lähteä heti pakettiauton kanssa samaan aikaan ohittamaan koska suoralla oli tulossa henkilöauto vastaan ja piti odottaa sitä. No läksin sitten ohittamaan, pääsin suht hyvin loskan yli ja aloin kiihdyttää. Huomasin että edellä ajavat autot pitivät niin pientä väliä ettei ohitus onnistuisi turvallisesti. Sitten huomasin että jo ohittamani auto oli lähes rinnalla eli en voisi vaihtaa kaistaa senkään eteen. Tässä vaiheessa olin jo huomioinut että vastaan on tulossa auto, eikä mikään ihan pieni auto. Koitin jarruttaa voimakkaasti joka johti siihen että auto nousi loskan päälle ja tuntui että vauhti kiihtyi entisestään. Sitten päätin että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin väistää vastapuolen ojaan. Käänsin renkaat osoittamaan penkkaan mutta loskan vaikutuksesta auto ei kääntynyt niin jyrkästi kuin käänsin. Osuminen rekan keulaan oli väistämätön. Tömäys kävi. Sen jälkeen havahduin auton ratista. Omasta mielestäni en ollut tajuttomana, mutta näin jälkeenpäin varmaan prosessori buuttas. Havahduin siihen että kabiiniin tulee savua ja höyryä. Mielessä kävi että nyt virrat pois. Helppo homma keylessillä, painelin sitä nappulaa, oho nyt sytty ajovalot eiku viel kerran. Nousin autosta ulos ja laitoin oven kiinni. Joku oli tullut häärimään konehuoneeseen ja nyki akunkenkiä irti sormineen. Kysyi minulta onko mulla jotain työkaluja. Katselin ympärille, kello oli siinä vaiheessa noin 15:45-16:00 eli alkoi olla jo aika pimeä. Kaikki mitä oli ollut takakontissa oli pitkin ojaa ja metsän laitaa. Sanoin sille kaverille että tuolla näyttäis olevan mun työkaluliivit et siellä on papukaijapihdit. Kiersin katsomaan auton toista kylkeä, pimeää oli mutta silti autosta näki jo ettei siitä enää kalua saa. Rekan kuljettaja oli ilmeisesti tulossa katsomaan paikan päälle mutta ambulanssimiehet ehti sitten tulla jo nykimään hihasta lanssin suuntaan. Yön vietin sairaalassa tarkkailussa ja seuraavana aamuna kotiin.
Moni on todennut että lottoatko tai että siinä meni 7 oikein. Itse olen siihen kommentoinut että olisin kyllä ennemmin ottanut sen rahana.
No mikä sitten sai ohittamaan tuollaisessa kelissä. Ensinnäkin arviointivirhe. Se että paku pääsi ohi johtui sen massasta renkaiden leveyteen nähden.
Miksi arviointivirhe. No, kiire. Olin just aloittanut sulkapalloporukassa ja takaraivossa oli ajatus ehtiikö tässä kelissä käydä himassa ennen peliä. No ei ehtinyt.
Mulla kävi kyllä aika mahdoton säkä. Toiseen polveen tuli mustelma ja pieniä haavoja kasvoihin ja käsiin airbägistä ja lasinsiruista.
Toivottavasti tämä kirjoitus saa jonkun muunkin ajattelemaan että mitä vaihtoehtoja ja seurauksia on kun lähdet tekemään ratkaisuja liikenteessä. Mun toinen vaihtoehto olis ollut että olisin ajanut siinä jonossa 50-60 km/h Hyvinkäälle asti eli vielä 15km, olisin myöhästynyt sulkiksesta ehkä 5min tai en ollenkaan.
Nyt olen kiinnittänyt enemmän huomiota liikenteessä siihen kuinka moni oikeasti ohittelee todella riskillä ja taustalla saattaa olla varmasti hyvin usein joku yhtä tärkeä syy kuin minulla.
Lopuksi Leevi and the Leavingsiä lainaten:”Mä olen pahoillani kaikesta, mua turha pahalla on muistella, vastaantulijoiden kaistalla on vittumaista luistella...”
Pari kuvaa AVKlta
Kiire oli junnuna, ei enää näin vanhana jaksa stressailla 
Lähden reissuun kuin reissuun aika reilulla marginaalilla ja yleensä "tuhlaan" yli jääneen ajan milloin mihinkin - vaikka sitten ylimääräiseen kahvitaukoon. Kouluunkin kello soi siten, että olen varttia vaille tasan 8am perillä (ruuhkassa 10 vaille tasan), vaikka matkaa ei ole kuin reilut 18km.
Kantapään kautta sano. 
